Katuvalojen tietopohja

Oct 13, 2020

Jätä viesti

Lyhyt historia

1500-luvun alussa valaisimet piti asentaa Pariisin asuinkaduille päin päin olevan ikkunoiden ulkopuolelle. 14 Louisissa Pariisin kaduille ilmestyi monia katuvaloja. Vuonna 1667 Ludvig XIV, joka tunnetaan nimellä "Aurinkokuningas", julkaisi myös virallisesti Urban Road Lighting Actin. Legendan mukaan juuri tämän asetuksen julistamisen vuoksi Ludvig XIV: n sääntöä kutsuttiin Ranskan historian "kirkkaaksi aikakaksi".

Katuvaloissa on valaistustekniikkaa ja ne soveltuvat katuvaloihin. Tarkoituksena on suunnitella huipputehokas elektroninen energiaa säästävä katulamppu, jossa on pitkä käyttöikä, alhainen virrankulutus, suuri tehokerroin ja alhainen nykyinen harmoninen sisältö. Korkean hyötytehokkaan elektronisen energiansäästön katulamppu sisältää sähköverkon suurjännitevuotohaarat R1 ja C1, tasasuuntaajasillat D1-D4, tehokertoimen korjaushaarat C2, D5 ja D6, korkean keskitaajuuden häiriösuodattimen oksat L1, L3 sekä sekvenssiin BG1-BG2 kytketyt korkeataajuiset värähtelypiirit, käynnistyshaara L2, C7 ja putki T; säästää sähköä 80 % edelliseen katulamppuun verrattuna; yliaaltopitoisuus THD<25%, extend="" the="" life="" of="" the="" tube="" by="" 3-4="">


Kaupunkien tievalaistuksen suunnittelustandardit

Kaupunkiteiden valaistuksen suunnittelustandardi on valtion tuoma standardi, jota käytetään kaupunkiteiden rakentamisen valaistusvaatimusten säätelyyn. Lisätietoja on kohdassa "Urban Road Lighting Design Standards". Kaupungin sisällä ajoneuvojen ja jalankulkijoiden tarjoamat tiet, joilla on tietyt tekniset olosuhteet ja tilat. Tieverkon teiden tilan, liikennetoimintojen sekä teiden varsilla olevien rakennusten ja kaupunkilaisten palvelutoimintojen mukaan kaupunkitiet on jaettu pikateihin, pääteihin, sivuteihin, haarateihin ja asuinteihin.

Valaistuksen parametri

Valaisimen hyötysuhde, valaisimen lähettämän kokonaisvalovirtauksen suhde valaisimen kaikkien valonlähteiden samoissa käyttöolosuhteissa säteilemään kokonaisvalovirtaan. Kun valaistuslaitetta on käyttänyt tietyn ajan, keskimääräisen valaistusasteen tai keskimääräisen kirkkauden suhde tietyllä pinnalla keskimääräiseen valaistukseen tai keskimääräiseen kirkkauteen, joka saavutetaan samalla pinnalla, kun laite asennetaan uudelleen samoissa olosuhteissa. Valaisimen asennuskorkeus pystysuora etäisyys valokeskuksesta tienpintaan. Valaisimen asennusväli.

Tehokas tien leveys. Tievalaistuksen suunnittelussa käytetyn jalkakäytävän teoreettinen leveys liittyy tien todelliseen leveyteen, valaisimien ylityspituuteen ja valaisimien järjestelyyn. Kun lamput on järjestetty toiselle puolelle, tien todellinen leveys on tien todellinen leveys miinus yksi ylityspituus. Kun valaisimet on järjestetty molemmille puolille (mukaan lukien porrastettu ja vastakkainen), tien todellinen leveys on tien todellinen leveys miinus kaksi ylityspituutta. Kun lamput ja lyhdyt on järjestetty symmetrisesti keskelle kaksikaistaista tietä, tien tehollinen leveys on tien todellinen leveys.

Induktiivinen ohjaus. Valopylväiden ja lamppujen asianmukainen asennus tien varteen voi antaa kuljettajille visuaalista tietoa tien etusuunnasta, viivan muodosta ja kaltevuudesta, jota kutsutaan valaistustilojen induktiivisumiseksi.

Tienpinnan keskimääräinen kirkkaus. Kansainvälisen valaistuskomission (CIE lyhyesti) asiaa koskevien sääntöjen mukaan kunkin pisteen kirkkauden keskiarvo on mitattu tai laskettu tienpinnan ennalta määritetyssä kohdassa.

Lampun korkeuskulma: Kunkin kadun korkeuskulman määrittämiseen käytetään lampun korkeuskulman katuleveyttä ja lampun valonjakokäyrää. Kun lampun kantapää on säädettävissä, valonlähteen keskilinjan tulisi olla tien leveyden alueella L / 3-1 / 2. Kun pitkän varsivalaisimen (tai varsivalaisimen) lamppurunko on asennettu, lampun pään puolen on oltava 100 mm suurempi kuin pylvään Puolella.



Lähetä kysely